Poikittain neulottu huivi ja vaikuttava vierailu

Heippa!

Nythän sitä suorastaan tulvii näitä käsityöpostauksia, kokonaista toinen putkeen :) Mutta jotta ei pelkäksi puikkoiluksi mene, haluan jakaa myös pienen palan keskiviikkoisesta vierailustani töihin, siis niihin toisiin, tai oikeastaan ensimmäisiin. Tässä yhteydessä myös pahoittelut kuvien laadusta, en jaksanut oikein panostaa..

Lankana Seitsemän veljestä Raita, puikot: numero 4.

Keskiviikon vierailulla nappasin töistä mukaan vuosi sitten kesken jääneen poikittain neulotun huivin, jonka sain nyt tehtyä loppuun. Alkuperäisen ohjeen (http://www.lahikauppa.fi/client-data/file/Poikittain_neulottu_huivi_1.pdf) bongasin ensin netistä, myöhemmin myös jostain Novitan käsityölehdestä.  Kaikkinensa tekeminen oli hyvin yksinkertaista, pelkkää oikeaa. Aluksi luodaan neljä silmukkaa, ja joka neljäs kerros tehdään lisäys langankierrolla. Itse jatkoin lisäyksiä kerällisen verran. Tämän jälkeen tehdään lisäysten tilalla kaksi oikein yhteen-kavennus joka neljäs kerros, jolloin kaulaliinasta muotoutuu jonkinmoinen kolmio. Kun jäljellä on neljä silmukkaa, päätellään työ. Ohjeessa on myös tuunaamisideoita, mutta itse tykkään tällaisesta pelkistetystä versiosta.

Lisäysten myötä reunaan muodostuu pientä reikäkuviota

Ja sitten siihen vierailuun. En nyt jaksa muistaa, saati tarkistaa, miten paljon olen noista työkuvioista tänne kertonut, joten lyhyt tiivistys lienee tarpeen. Olen niitä onnellisia, joilla on vakituinen työpaikka ja tässä kohtaa ehkä tiettyä turvaa tarjoaa myös kuntatyönantaja. Toki eihän noista säästöjärjestelyistä missään täysin vapaana olla, mutta koen, että tässä maailman tilassa olen aika turvallisilla vesillä tuon suhteen. MUTTA koska asiat eivät ole aina menneet ihan suunnitelmien mukaan, jäin syksyllä vuoden toimivapaalle ja siirryin vuokrafirman kautta toisiin tehtäviin.

Huivia voi käyttää perinteisesti takin päällä solmittuna

Tulevaisuuden kysymykset ovat aina välillä painaneet mieltä, mutta yllättävän hyvin olen saanut itseni keskittymään nykyiseen ja tehnyt mielessäni päätöksen miettiä jatkoa vasta keväämmällä (siis töiden osalta). Päätös siitä, palaanko "omiin töihin", on tehtävä viimeistään huhtikuun loppuun mennessä, eli kuukausi ennen toimivapaan päättymistä. Hieman sekavin miettein siis sovin tapaamisen tuonne tälle viikolle. Alkuviikon olin kipeänä, mutta keskiviikkona suuntasin koulupäivän päätteeksi tuttuun taloon. Jännitti. Pelotti. Kammotti. Soitin matkalla juna-asemalta äidille ja huomasin vähän liiankin hyvin, kuinka kireänä olin. Jotenkin koin itseni epävarmaksi ja pelotti, miten minuun suhtaudutaan. Jäädessäni pois vuosi sitten, olin nimittäin henkisesti melkoisen romahduksen kourissa. Muistoissa lyhyeksi jäänyt työaika oli sekava, en muistanut juuri onnistumisia, vain ahdistavat illat.

Toinen sangen käytännöllinen käyttötapa on kieputtaa huivi toisinpäin,
ja käyttää sitä perinteisenä hartiahuivina.

Mutta jälleen kerran, olin väärässä. IHANAT työtoverit tulivat halaamaan ja toivottivat tervetulleeksi takaisin. Nuoret olivat entisellään, vaikka paljon heidänkin elämässä tässä välissä on ehtinyt tapahtua. "Piipahdus" vierähti lähes kahden tunnin mittaiseksi ja kotiin lähdin todella hyvällä mielellä. Sain mitä parhaimman muistutuksen siitä, että tulevaisuuteni ei todellakaan ole niin epävarma, mitä olen sen usein kokenut olevan. Minulla on tosiaan vakituinen työpaikka, mielettömän mukavat työtoverit ja kyllä, minulla on osaamista ja halua käyttää sitä. Minä palaan kesällä. Hieman epävarmaa vielä on, pidänkö kouluvuoden päätteeksi pienen kesäloman, vai miten asiat etenevät, mutta tärkeintä itselleni on, että minulla on paikka minne palata.

Aurinkoista (toivon kovasti, että myös viikonloppuna saisi nauttia auringosta) viikonloppua teille!

<3 Jen