"Voit jatkaa biologiaa vastaan taistelua, mutta se on yksinkertaisesti täysin turhaa..."

Hienot suunnitelmat on tehty muutettavaksi, joten tällä lyhyellä viestillä on sisältönä vain ja ainoastaan sairaus ja siihen liittyvät muutamat asiat, joita tänään kohtasin. Ok, nyt mietin, teenkö taas uusia rikottavia lupauksia, mutta yritetään pitää. Ja jotta ei menisi liian vaikeaksi, ensimmäinen askel on tammikuu. Eli, tästä yöstä lähtien, minä en lue kenenkään toisen millään tavalla sairautta käsittelevää blogia. Se ei yksinkertaisesti tee minulle hyvää. Luen edelleen matkan varrella "turvablogeiksi" muodostuneita, mutta toisten paranemisyritykset (kuinka paljon toivonkaan, että ei vain yritykset) jäävät nyt rauhaan. Ne eivät vain tee minulle hyvää.

Mutta palaan takaisin iltapäivään. Tapasin vanhaa tuttua, mutta tässä kohtaa jälleen kerran uutta lääkäriä. Hoitokuviot uudistuivat vuoden alun myötä melko isosti, mikä siis on ollut työnalla pitkin syksyä (ihan kuin siinä ei muutenkin olisi ollut muutamia muuttuvia osia). Mutta joka tapauksessa. Sen enempää tapaamista erittelemättä, jäi mieleeni yksi lause yli muiden: "Voit jatkaa biologiaa vastaan taistelua, mutta se on yksinkertaisesti täysin turhaa, et voi voittaa." Kyllähän minä sen tiedän, etten ole ballerina, eikä minusta sellaista saa, mutta uskoin, että nykyinen seminorsu (tämä määritelmä on hyvin sidonnainen hetkeen, mutta käytän nyt tällaista keskinkertaista ilmaisumuotoa) riittää. Ei, ei ja ei. Mikään ei riitä. Ja toisaalta, onhan se helpottavakin ajatus, tai ei ole, tai on, tai ei ole, tai on, tai ei ole, tai on tai ei tai on tai ei tai...

En oikeastaan tiedä, miksi edes halusin kirjoittaa tämän tekstin, tai miksi valitsin juuri tuon kuvan, kunhan kirjoitin ja kunhan jonkun koneelta otin. Mutta tällaisin miettein viikonloppuun.

Voikaahan hyvin,
<3 Jen
joka osallistuu ensimmäiseen Martta-iltaansa tulevalla viikolla ja on jopa vähän innostunut :)

Olivian kanaa omaan tapaan ja muutama sananen blogin tulevaisuudesta

Aluksi haluan toivottaa kaikille hyvää alkanutta vuotta!

Ajattelin tänään pienen tauon jälkeen kirjoitella päivän kokkailuista. Reissasimme isäni kanssa joulun jälkeen päiväksi hänen kotiseuduilleen ja sain isän siskon ja hänen miehensä luona ruoaksi todella herkullista kanaa (ja kaikkea muutakin!). Muistin kerrankin kysyä ohjeen ja tänään valmistin kyseistä Olivian kanaa kotosalla. Ohjeeseen tein jonkun verran muutoksia, mutta alkuperäisenä sen löytää täältä http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/87991/Olivian%20kana/.

Valmistus on hyvin yksinkertaista, ainakin tässä minun versiossa. Oikeastaan ainoa ero alkuperäisohjeeseen on valmistusaineissa. Minulla ei varsinaisesti enää ole ruokia tai ruoka-aineita, joita en syömishäiriöperusteisesti suostuisi syömään, mutta myönnän, että esimerkiksi kerma on sellainen, joka tuottaa hammastenkiristelyä, tosin vain, jos tiedän sitä ruoassa olevan, tai sitä joudun ostamaan. Kuvaavaa tästä on taannoin, kun tutkin tarkemmin yhtä suosikkijuustoistani. Juusto on poikkeuksellisen maukasta ja täyteläistä ja olinkin hieman ihmetellyt tätä, kunnes nyt hoksasin, että kannessa oleva 10 kertoo juustosiivujen määrän, ei rasvaprosenttia.. Mutta joka tapauksessa, tätä ohjetta muokkasin itselleni "turvalliselle" tasolle, vaikka alkuperäistäkin erittäin tyytyväisenä söin (ja otin vielä lisää:b).
 

Valmistusaineet: broilerin ohutleikettä(olisiko paketissa ollut 3kpl),
herkkusieniä(purkki), porkkanoita(laitoin ehkä noin 1/2kg),
creme fracea 2dl sekä soijakastiketta ja mustapippuria maun mukaan

Aluksi esikeitetään porkkanat ja herkkusienet.
Alkuperäisessä ohjeessa taisi olla pakasteporkkanoita, mutta itse käytin tuoreita.

Ennen vuokaan laittamista esipaistoin broilerinleikkeitä (en tiedä,
onko välttämätöntä, mutta itsellä olivat pakastimestaja halusin
varmistaa, että ovat sulia) ja pilkoin ne suikaleiksi.
Päälle esikeitetyt porkkanat ja herkkusienet.

Sekoitin creme fracen, ruokakerman, soijakastikkeen ja mustapippurin,
ja kaadoin seoksen vuokaan.

Uuni 175astetta, paistoaika itsellä oli noin tunnin.
Tosin vastedes aion laittaa uunin pienemmälle ja lyhentää hieman paistoaikaa,
koska nesteet haihtuivat vähän liiankin hyvin.

Keitin rinnalle perunaa ja tein ihan perusvihersalaatin.
Mielestäni maukas ruoka ei kaipaa mitään ihmeellistä salaattia,
itselläni oli salaattia, tomaattia, kurkkua ja punasipulia.
OLI MUUTES HYVÄÄ!

Lupasin tuossa otsikossa jonkun sanasen blogin tulevaisuudesta. Aion jatkaa kirjoittamista säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta pyrin viemään sisältöä pois suoranaisista sairausaiheista. Olen ajatellut, että tekisin enemmän tällaisia "kotoilupostauksia", koska edelleen yksi blogin tärkein tarkoitus on osoittaa myös itselleni, että elämässä on muutakin kuin sairaus. Lisäksi liityin taannoin Marttoihin ja olen jo ilmoittautunut jollekin kurssille, eli varmasti sieltäkin saan tätä tukevaa materiaalia.

Antoisaa ja maukasta alkuvuotta,
<3 Jen