Joulu meni jo.

Ja sinne jäi joulunpyhät. Meillä koti-kotona tosin riittää jouluruokia vielä ainakin huomiselle, että ihan heti ei taas pääse kyllästymään. No, viimeistään tiistaina hyvästelen vuodeksi nuo "the ruoat", kun palaan kotiin.

Vietän siis perinteiden mukaisesti joulua koti-kotona. Eipä täällä sen ihmeellisempää ole. Aatonaatto oli tunnetusti hermostunut, lapset odottivat ja nuorin kysyi kerta toisensa jälkeen, joko nyt saa herkkuja. Ja sitten jouluaattona kysymys vain vaihtui, joko nyt avataan lahjat. Ja saihan niitä herkkuja ja ne lahjatkin tuli avattua. Tänään tosin totesi samainen nuorimmainen, että on tylsää, ei ole mitään tekemistä. Että se siitä ja arki jatkuu.

Oma jouluni on noudatellut samankaltaista kaavaa kuin arkikin. Hetkittäin nautin, hetkittäin panikoin, itken ja hysterisoin. Toisaalta on lohdullista huomata, että ne tosiaan toistavat itseään, hyviä seuraa huonommat hetket, mutta yhtälailla huonoja paremmat. Olen satavarma tajuttomasta lihomisesta, mutta niin olin ennen näitä kolmea the päivääkin (mutta nyt niin on taatusti tapahtunut). Mielenrauhaa olen hakenut ulkoa, reippaista kävelyistä lumessa ja pakkasessa. Jouluaattona testasin jopa juoksemista, edellisestä juoksulenkistä kun on... vissiin puolitoista vuotta. Ja noh, ei se nyt niin kivaa ollut, mutta tulipahan testattua (ja todettua kuntonsa surkeaksi).

Maanantaina olen lähdössä isän kanssa hänen kotiseuduilleen, viimeksi olen ollut siellä suunnilla - monta vuotta sitten. Idea oli omani ja nyt saimme sopivasti aikataulut täsmäämään. Nämä pari päivää koti-kotona kuluvat samoin kuin päivät ennen joulua. Aloittelin aattona uutta sukkaprojektia ja kirjoja on mukana useampi ja joulupaketistakin kuoriutui juuri toivomani, kyllä pukki tietää;)

Kudoin äidille joululahjaksi lapaset

Isäpuolen pakettiin kudoin sukat

Kohta suuntaan ulkoilemaan. Tarkoitukseni on tänään testata paikallista lenkkipolkua, jos sitä vain pidetään talvikunnossa. Kotiin palattuani olisi suunnitelmissa kaivaa sukset esille ja vaihtaa lenkkarit toviksi monoihin ja suksiin. Toisaalta, sama suunnitelma on ollut useamman vuoden, mutta josko tänä tai sitten tulevana vuonna.


Näihin sanoihin:

"Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä, mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijäänsä. Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha. Itsestään on ihmisen vain löydettävä rauha".

<3 Jen