keskiviikko 20. elokuuta 2014

Ulkona tuoksuu syksy

Kesä taitaa sitten olla tältä erää ohi. Maanantaiaamuna herätessäni huomasin ensimmäisen merkin, ikkunasta ei tullutkaan enää lämmin henkäys, vaan viileä tuuli, joka sai vetämään peittoa korviin. Myöhemmin noustessani ja tuoksutellessani tuota raikasta tuulta, tunsin vahvasti syksyn tuoksun. Tänään aurinko paistoi aamulla ja mietin jo, pärjäisikö sittenkin lyhyillä lahkeilla. Päädyin kuitenkin pitkiin ja vedin jopa neuleen päälle ja pakkasin takin matkaan, vaikka kotona tuntuikin, että t-paidallakin pärjäisi. Sukat jätin kotiin, josko vielä kerran kesää. No eipä mennyt kauaa, kun oli pakko vetää takki päälle. Pilvet peittivät taivaan ja kaupasta kävin hakemassa sukat, eli kyllä, kesä on mennyt ja syksy saapunut.

Vuodenajan vaihtuessa perinteisiini kuuluu käytössä olevien muumimukien vaihto. Nyt olisi vuorossa "välikausimuumit", mutta taidan vielä hetken pitäytyä kesämuumeissa, koska vastahan ne otin käyttöön. Tai noh, onhan siitä jo pari kuukautta, joissain asioissa aika vain tuntuu menevän niin nopeasti. Perjantaina olemme menossa siskonpoikani kanssa Cheekin keikalle, kauan odotettu, mutta toisaalta, vastahan niitä lippuja jonottelin (yli puoli vuotta sitten). Valmistauduimme keikkatunnelmiin jo viikonloppuna automatkalla, kun lauloimme kurkut punaisina Äärirajoille-biisiä.

Kesämuumit (alahyllyllä) saavat vielä jäädä, ainakin hetkeksi.

Syksy tuo tullessaan myös muita, kovin kaivattuja elämänmuutoksia. Kävin aamusta täyttämässä toimivapaa-anomuksen, toisenlaiset työtehtävät alkavat maanantaina. Tiettyä haikeutta oli ilmassa, kun käsitin konkreettisesti, että kaikkinensa tulen olemaan lähes kaksi vuotta poissa "omista töistä". Sitä palaanko sinne koskaan en osaa sanoa, mutta sitä nyt on turha miettiä vielä. Etenkin vanhan omahoidettavan tapaaminen herkisti fiiliksiä ja sai miettimään, olenko oikeasti tekemässä tämän. Mutta, kyllä olen.

Tällä hetkellä elämä tuntuu hyvältä. Koen tekeväni oikeita ratkaisuja, omannäköisiä askelia. Myönnän, että välillä syömishäiriö kummittelee mielessä ja yrittää ottaa vallan. Välillä se saa epäilemään, josko sittenkin takaisin, mutta niissä kohdissa olen erityisen kiitollinen hoitotaholle, joka kerta toisensa jälkeen jaksaa muistuttaa, että valitsemani suunta on oikea. Ja niin se minustakin on, tarvitsen vain välillä vahvistusta.

Suosittelen lämpimästi kuuntelemaan itselleni niin rakkaan Juha Tapion vanhan biisin Syksy
http://youtu.be/SHagFf2ABEo

<3 Jen

2 kommenttia:

  1. Toipumisen avaimia -kirjoituksesi ovat koskettavia. Kiitos niin paljon, kun jaat ajatuksiasi.
    Rohkeutta sinulle tarpoa eteenpäin tätä tietä ja lempeyttä itseäsi kohtaan juuri tänään :)
    Juhiksen Syksy-biisi on kuulunut itselläkin vahvasti tähän aikaan, olipa hauskaa ku muistutit sen olemassaolosta!
    t. siana

    VastaaPoista
  2. Voi KIITOS siana!
    Ihana kuulla, jos voin jotenkin jakaa tunteita ja tuntemuksia. Koska se minkä olen huomannut, että loppuviimein kyse on hyvinkin yksinkertaisista asioista, ne vain pitää huomata.
    Lämpöä syksyysi!

    VastaaPoista