lauantai 24. toukokuuta 2014

Muistoja järveltä, alkuperä 30.5.2013

Palautetut tekstit jatkuvat, tällä kertaa päivän "uroteon" vuoksi. Kävin nimittäin illasta kastamassa talviturkin! Ajatus tuli jo viikolla ja tänään piti sitten pistää täytäntöön. Kävellessä rannalle kieltämättä hermostutti ja kylmä hiki vain valui jännittäessäni tulevaa. Mutta mukavasti meni ja kävin kahdesti tekemässä pienen lenkin. Äitini kysyikin, eikö olisi vain voinut mennä testaamaan, onko vesi uintikelpoista, mutta ei. Tietyissä asioissa olen äärettömän itsepäinen. Kun saan jotain tällaista päähäni, se on sitten toteutettava, vaikka sitten pelottaisi. Toisaalta se lienee aika hyväkin ominaisuus, kun sitä oikeisiin asioihin käyttää :)

Tämän teksti kirjoitettu siis 30.5.2013:


"Kesä.  Uinti.


Kymmenen vuotta sitten kävelin rantaa pitkin kohti vettä. Pahin koulukiusaajani oli samalla rannalla. Olin elämäni ensimmäistä kertaa bikineissä muualla kuin mökkirannassa. Muistan, kuinka hänen katseensa kääntyi minuun ja sen kauhistuneen ilmeen ja sen kysymyksen "mitä v****a sulle on tapahtunut?". Ei oltu nähty melkein vuoteen, mikä sinänsä on pieni ihme, koska asuimme samassa pienessä kaupungissa, jossa on lähes mahdottomuus olla törmäämättä. Muistan sen (sairauden "kuherteluvaiheen" suoman) itsevarmuuden tunteen, kun kahlasin järveen ja tiesin, minä olen laihtunut - paljon.

Vuosi sitten kastoin talviturkin juhannusviikolla. Töissä ei virallisesti saa tupakoida, joten teimme sen rannassa, kun asiakkaat olivat mökissä toisten kanssa. Kyykkiessäni laiturilla bikineissä mietin miltähän näytän, katsooko toinen vain kaikkia niitä makkaroita ja miettii, että onpas tuokin lihonnut. Hän tiesi sairaudestani, olinhan joutunut kertomaan siitä, kun yhtäkkiä jäin pitkälle sairaslomalle. Ja hän tiesi, että olin toipunut, tai ainakin toipumassa. Jääkylmässä (uskokaa tai älkää!) vedessä kastoimme talviturkit kumpikin. Saunassa totesin, että tänä kesänä otan kaiken sen takaisin, mitä viime kesänä menetin.

Eilen olin taas reissulla ja sauna oli lämpimänä. Aamu ennen lähtöä oli kamala. Tapasin hoitajaani ja itkun seasta lupasin (yrittää) jättää syömishäiriön kotiin. Ensimmäisen ruokailun skippasin, eihän se nyt niin tärkeä ole. Sitä paitsi lupasin yrittää vasta reissussa, en sinne lähtiessä. Päivä oli lämmin ja päivällinen seurassa sujui paremmin kuin olisin uskaltanut edes haaveilla. Illalla oli sauna lämpimänä. Oli puhuttu, että mentäisiin uimaan. Bikinejä pukiessa pysähdyin nopeasti vilkaisemaan peiliin (läski läski läski).Mutta minä menin järveen, vaikka pelotti ja vaikka ympärillä oli katsojia. Ja minä nautin ja nautin vielä saunassa ja iltapalasta ja vielä tänäänkin, minä nautin.

 
 


Tänä vuonna talkviturkki putosi toukokuussa 
ja ehkä jotain muutakin jäi sinne järvelle 
(ainakin toivon niin)."   


Mukavaa iltaa, lätkä ainakin näyttää toistaiseksi menevän vallan hienosti, hyvä Leijonat! Ja huomenna sitten äänestämään, kuka ei vielä ole sitä tehnyt (kuten allekirjoittanut).

<3 talviturkiton Jen




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti