torstai 15. toukokuuta 2014

Arjen hetkiä

Viikko taas ehtinyt vierähtää edellisestä kirjoittamisesta. Tässä välissä vierailin koti-kotona ja maanantai-iltana palasin kaupunkiin. Olin viimeksi koti-kotona jouluna, siitäkin oli siis ehtinyt vierähtää jo viisi kuukautta. Kummasti aika näyttää kuluvan, vaikka välillä tuntuukin, että päivät ovat aivan tavattoman pitkiä. Viikonloppuna soitin pitkästä aikaa pianoa ja selailin lapsuus- ja teinivuosien valokuvia. Vanhassa huoneessa oleva kaappi on täynnä vanhoja kirjeitä, valokuvia, päiväkirjoja ja vaikka mitä ihania muistoja. En ole saanut niitä roudattua pois, enkä oikeastaan haluakaan, ainakaan vielä. On kiva, että koti-kotona on pala minua.

Koti-koti

Muilta osin en edelleenkään ole tehnyt mitään erityistä, päivittäisiin rutiineihin kuuluvat oikeastaan vain ruokailut ja ulkoilu. Pieniä asioita tulee toki tehtyä niiden välissä, mutta pääasiassa päivät pyörivät perusasioiden parissa. Jonkun verran olen viritellyt käsityöharrastusta. Talven jälkeen iski totaalikyllästyminen villasukkiin ja muihin ja kuukausia sitten aloittamani Mörkö-lapaset ovat edelleen puikoilla ja näillä näkymin siellä odottavatkin, kutominen ei kuulu kesäharrastuksiini. Sen sijaan virkkasin viikonlopun ja junamatkan aikana pyöreän korin ja tiistaina aloittelin uutta, tällä kertaa kulmikasta. Virkkauksessa olen vielä aloittelija, joten haasteita sillä saralla riittää, mutta ihan mukavaa ajankulua.


Koriproggis junassa
  
Ristikoita täyttelen säännöllisesti ja nyt olen myös saanut katsottua muutaman elokuvan. Tv:täkin tulee silloin tällöin katseltua, lähinnä jotain sarjoja. Jääkiekosta tykkään, mutta sen katsominen ei ole oikein sopivaa kaltailselleni jännittäjälle. Rehellisyyden nimissä en yksinkertaisesti pystynyt katsomaan edes MM-kisojen finaalia 2011 ennen kuin peliminuutteja oli jäljellä ehkä kolme ja voitto todellakin varma. Siihen asti seurasin ottelua netistä Iltalehden seurannasta.

Aamupala joltain viikonlopulta

Jonkin verran olen nähnyt myös ystäviä ja toki hoitokäyntejä on useampia viikossa. Niin, ja kirjastoreissut ovat lähes päivittäistä ajanvietettä. Jostain Me Naisista luin, että kirjastossa käynti vastaa 1600€ palkankorotuksen tuomaa tunnetta. Tällä perusteella siis suorastaan kylven rahassa, tai ainakin tunteessa, että sitä olisi.


Kahvihetki Hakaniemen torilla

Mutta eipä tässä sen kummempia, arjen pieniä ja vähän suurempia hetkiä. Välillä turhauttaa, välillä ärsyttää ja aika usein hymyilyttää.

Mukavaa viikonloppua!
<3 Jen






1 kommentti: