lauantai 22. helmikuuta 2014

Kun elämään arki astui

Pahoittelut tauosta.

Yritän kirjoittaa, mutta jotenkin en oikein tiedä, mitä kirjoittaisin. Kuten otsikko kertoo, olen nyt VIHDOIN palannut töihin. Aloitin maanantaina ja tänään olen ensimmäisellä vapaapäivällä (mennäkseni huomenna takaisin). Takana on aamu- ilta ja välivuoroa, aikaisia herätyksiä, mutta myös pitkään nukuttuja aamuja ja myöhäisiä kotiinpääsemisiä. Pitkä tauko työnteossa näkyy ennen kaikkea väsymyksenä. Kotiinpäästessä on lähes suoralta valmis nukkumaan ja päivät kuluvat käytännössä työn ja unen välillä. Uskon kuitenkin väsymyksen hiljalleen helpottavan. Tällä hetkellä vain käytännössä lähes kaikki on uutta ja uuden omaksuminen vie tunnetusti energiaa. Toki perustyö sinänsä on tuttua, mutta vieras talo tiloineen ja käytäntöineen, uudet työkaverit ja ennen kaikkea uudet nuoret ja heidän kuvionsa. En jaksa laskea, mutta varmasti useita kymmeniä kertoja olen kuluneella viikolla esitellyt itseni ja tavannut minulle uuden ihmisen. Mutta kärsivällisyyttä, sitä pitää taas itsestä kaivaa ja jotenkin hyväksyä se, että kaikkea ei voi heti tietää.

Mutta tykkään kyllä siitä, että olen taas osa normaalia elämää. Minulla on säännölinen päiväohjelma, eikä joka aamu tarvitse miettiä, mitä sitä tänään tekisi. Kyllä se vain niin on, ettei aikuista ihmistä ole luotu hengailemaan kotona (tai ei ainakaan minua). Elämän mielekkyys rakentuu siitä, että kokee itsensä ja elämänsä tarpeelliseksi ja nimenomaan siksi töissä olo tuntuu hyvältä, vaikka sitten väsyttääkin. Ja kyllä vapaapäiväkin tuntuu ihan erilaiselta, kun sen on jotenkin "ansainnut". Tällä viikolla piti myös täyttää kesälomatoiveita, vaikka juurihan vasta palasin. Toisaalta sekin tuntui luonnolliselta, mielessä alkoi heti pyöriä, mitähän sitä haluaisikaan tehdä ja minne matkustaa. Ainakaan en aio enää tuhlata yhtään kesälomaa sairaudelle! Ensimmäinen reissu on tosin suunnitteilla jo keväälle, jahka ensin saan vähän säästöjä kerrytettyä (ja sairasloma-ajan laskuja maksettua).

Eilen pääsin jo kuudelta ja tapasin illalla pitkäaikaista ystävääni. Tutustuimme syksyllä 2007 ja siitä lähtien olemme tavanneet satunnaisesti vähän sen mukaan, missä maassa tai kaupungissa kumpikin milloinkin sattuu olemaan. Läheiset ystävät kuitenkin tunnistaa ennen kaikkea siitä, että heidän kanssa tuntuu kuin jatkaisi vain samasta, vaikka edellisestä tapaamisesta olisikin aikaa. Tai kuten eräässä ystävänpäiväkortissa hyvin sanottiin "Ystävän seurassa aika kuluu nopeasti. Juuri, kun ajattelet, että on ilta, ollaan jo aamussa."
Käytiin Haagassa syömässä sushia ja tämä olikin minulle ensimmäinen virallinen sushiruokailu. Kerran olen aikaisemmin maistanut, mutta silloin teimme sushia itse ja muistaakseni pointtina oli vain rullata riisiä siihen reunukseen (oliko se jotain levää?). Mutta nyt on sushit testattu ja tykkäsin kyllä!

Muistin ottaa kuvan vasta, kun olimme jo aloittaneet, mutta etenkin oikealla puolella olevat kurkku, lohi- ja avokadotäytteiset olivat ihan bueno! Ja olisittepa vain nähneet, kuinka hienoja taideteoksia tyhjentyneelle lautaselle teimme siinä rupattelun lomassa ;)

Jälkiruokana jäätelöä, persikkaa (jonka ulkonäkö muistuttaa auttamattomasti kananmunankeltuaista) ja mantelimaitoa - huomatkaa ihana lusikka :)

Tänään aion siivota ja pestä pyykkiä ja käydä vähän ulkoilemassa, eli ihan perus ykkösvapaa. Jatkossa kirjoittelen silloin tällöin, mutta tahti on varmasti (vieläkin) hitaampi kuin aikaisemmin. Sitä se normaalielämä teettää, elämässä on arkea ja minun arkeni ei koostu bloggaamisesta. Se on vain pieni lisämauste tässä kaikessa.


<3 Jen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti