sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Hoidossa, hoidosta, hoitoon

Viikko sitten sunnuntaina olin vaihteeksi eräänlaisessa risteystilanteessa.

Olin edellisviikolla aloittanut tehostetun hoitojakson, johon suhtauduin jo ennalta epäillen. En kokenut sitä tarpeelliseksi ja menosyyt perustuivat lähinnä ulkoisiin paineisiin. Ja tunnetusti tällä asenteella ei kovin hyvää ole luvassa. Kahden päivän jälkeen pidin päivän taukoa, jonka jälkeen kituutin viikon viimeiset kaksi päivää. Viikonloppuna olin helpottunut ja lauantai meni kuin siivillä. Sunnuntai sen sijaan, yhtä ahdistusta ja ajatuksenjuoksua. Näin edessäni kaksi tai kolme vaihtoehtoa, vähän miten sen laskee. Vaihtoehtona oli jatkaa hoidossa kituuttelua, josta oli menneellä viikolla saanut lähinnä huonoja kokemuksia (ja tämä ei koske teitä ihanat tytöt!). Toinen vaihtoehto oli jättää hoito kesken, mutta tiesin, että jos sen teen, minun on oikeasti tehtävä se paranemis- ei sairastamisnäkökulmasta. Enää ei yksinkertaisesti ole muita vaihtoehtoja, koska jos lähden (jatkan/palaan...) sairastamisen tielle, noh, ei hyvä heilu.

Jätin hoidon kesken.


Kulunut viikko on sitten ollut haasteita haasteiden perään, mutta koen kaiken olleen sen arvoista. Kuten hoitajani asian ilmaisi, nyt elän konkreettisesti osastoelämää kotona ("ja muistat sitten sanoa, jos haluatkin osastolle"). Ero on kuitenkin siinä, että nyt saan tehdä sitä omalla tavallani ja omassa tahdissa. Vaikka osastoa melko vahvasti dissasinkin, sain sieltä kuitenkin myös konkreettisia osoituksia siitä, minkä asioiden kanssa on vielä tehtävä töitä. Nyt kuitenkin teen niitä puhtaasti itseni, en toisten takia. En siksi, että joku vahtii ja painostaa, vaan siksi, että haluan. Ja siksi, että valitsin tämän tien ja olen sitoutunut siihen.

Osastohoidon loppu ei kuitenkaan lopettanut avohoitoa, vaikka sellainenkin uhka jossain kohtaa oli ilmassa. Jatkan edelleen hoitajani tapaamisia ja ensi viikolla tapaan ravitsemusterapeuttia. Tarkoitus on nyt, puoli vuotta myöhemmin, tehdä ateriasuunnitelmaan ne muutokset, mistä jo kesällä puhuttiin. Olen myös aloittamassa uudenlaista hoitoa psykofyysisen fysioterapian muodossa. Ensimmäinen tapaaminen on helmikuun alussa ja tarkoitus on tehdä tästä osa "pysyvää" hoitokuviota. Oikeastaan olen aika innoissani. Tästäkin on puhuttu ties ja kuinka kauan, mutta aina on tullut jotain "akuutimpaa" asiaa, joka on sitten siirtänyt suunnitelmaa "parempiin päiviin".

Myös tulevista työkuvioista on puhuttu sekä hoitotahon että työpaikan kanssa. Mutta jotta tämä teksti ei nyt venähdä ihan mahdottomaksi, palaan niihin seuraavassa tekstissä. Voi olla, että edessä onkin hieman erilaista duunia ja mahdollisesti jopa eri paikassa, mutta kuten sanottu, niistä lisää myöhemmin. Nyt valmistaudun iltaan tyttöjen kanssa. Mennään syömään ja katsomaan 12 Years a Slave ja veikkaan, että nenäliinoille on käyttöä.


Ruokavaliolaajennusta lapsuuden suosikkini maksalaatikon muodossa


<3 Jen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti