Suunnitelmasta
poiketen, lopetin päiväkodissa jo tiistaina. Koin, että oli aika lähteä
ja niin tein. Tänään kävin vielä moikkaamassa kaikkia ja samalla
juomassa päiväkahvit. Tuntui jotenkin hassulta, kun kahvin lomassa
sovittiin tulevan viikon keittiö- ja muita vastuuvuoroja ja ylipäätään
puhuttiin tulevasta viikosta. Ne eivät enää koskeneet minua. Sain lähtiessäni ihania kannustuksia, sanoja ja haluaksia. Minunkin tulee ikävä, ainakin vähän. Kotiin lähdin hymyillen ja hyvillä mielin, aurinkokin paistoi.
Päiväkodin
jälkeen kävelin kirjastolle, josta löysin jälleen muutaman kiinnostavan
kirjan, ehkä parhaana löytönä J.K.Rowlingin, tai siis Robert
Galbraithin Käen kutsu. Olin suunnitellut toivovani sitä joululahjaksi,
mutta tottakai tartuin tilaisuuteen, kun kirjan Bestseller-hyllystä
bongasin.
Illaksi
minulla ei ole erityisiä suunnitelmia, enkä niitä aio tehdäkään. Jostain
syystä kaipaan tällä hetkellä omaa aikaa enemmän kuin paljon. Tässä
yhteydessä isot anteeksipyynnöt kaikille niille, joiden tapaamisista
olen viimeaikoina luistanut. Ainoa ohjelma, joka tulevia päiviäni
määrittää on ateriasuunnitelman noudattaminen. Kolmen tunnin välein,
viidesti päivässä ja siinä välissä sitten tiskaamiset ja valmistamiset,
eipähän ole tekemisen puutetta.
Ensi
viikolla on edessä monia tapaamisia ja uskoisin, että vihdoin sen
jälkeen pystyn kertomaan jatkosta hoitokuvioiden suhteen ja ehkä raotan
samalla hieman, missä sairauden kanssa todella mennään. Laskin eilen,
että tulen viikon aikana tapaamaan kolmea lääkäriä ja kahta hoitajaa.
Eli melkoista rumbaa huomioiden, että nämä kaikki tapaamiset ovat yhteensä kahtena päivänä.
Loppuun vielä muutama kuvatuotos päiväkodista, jotka nappasin tänään mukaani muistoksi.
Maalattu 13.11.'13 |
Maalattu 20.11.'13 |
Rauhallista perjantai-iltaa,
<3 Jen